Joona Lager

Joku kuulee kaiken mitä teen. Nak nak nak! Kaikista kerrostalon rakenteista ja putkista kumeilevista äänistä erotan hieman erilaisia kopautuksia. 23:48 kuuluu yläpuolelta kopp Kopp kopp ilmaisten selkeästi jotain. Joku on suoraan yläpuolellani lukittuna huoneessa suu teipattuna yrittämässä saada huomioni. Päivällä yläpuolelta kuuluu poraamista ja sahaamista, siellä rakennetaan koppia huoneen sisälle.Toisenlaiset koputukset ovat pienempiä ja moittivia. Kuulen ne jos soitan pianoa yöllä. Soitan siis kuulokkeet päässä sähköpianoa, mutta jyminä siirtyy sormistani pianoon ja siitä alaspäin. Tässä ei ole mitään pahaa, ymmärrän täysin tämän. Kuulen vain saman koputuksen päivälläkin. Kuuntelen metallia kaiuttimesta erittäin hiljaisella ja kuulen mielenosoituksellista koputusta. En lopeta. Lopulta kun kuitenkin lopetan, napautan kaiuttimen pois päältä, kaiutin päästää äänimerkin, kuluu viisi sekuntia ja Nak nak nak! Naknaknak! Mutta miten se on mahdollista? Keskipäivällä aivan hiljaisella?Joku kuulee kaiken mitä teen, jokainen askeleeni tömisee. Minut kuullaan ja minä kuulen myös. Ajan partaa ja katseeni kääntyy ylös ilmastointikanavaan: ”Hakkaa sitä päähän!”. Soitin poliisit. Poliisit menivät asunnon ovelle, kuuntelen omalta oveltani, ovi hieman raolla. KOP KOP KOP POLIISI. Ovi aukeaa: ”Joo siis toi yritti kuristaa mua niin sit…”, suljen oven etten paljastu. Soitin alunperin hätäkeskukseenkin peiton alta, jotta en paljastuisi.Istun pöydän ääressä ja vispaan jalkaa. Jalasta lähtee värinöitä. Tunteeko joku ne? Sydämeni hypähtää, olenko nyt skitsofreeninen? Vasen korvani kuuli kirkkaan äänen, töpseli irroitettiin pistorasiasta. Tunnistettava napsahdus kuului ja mietin hetken irroitinko itse töpselin. En irroittanut koska katsoin jalkojani.

Tampereella on katu Tammelan reunassa jonne kävellään seisoskelemaan. Sillä kadulla Tampere tuntuu kaikista vähiten pieneltä. Tässä kaupungissa ei ole enää montaa katua jota jaksaisi ihmetellä.Katu toimii Tammelan rajana. Kadun toisella, Tammelan puolella, on asuinkerrostaloja ja toisella puolella on suuria toimistorakennuksia ja vanha tehdas uusilla liiketiloilla. Toisella puolella alkaisi Juhannuskylä mutta välissä on autotie ja rautatie. Silta näiden yli on suljettu rakennustyön vuoksi. Niin kuin aina kaikki Tampereella.Toimistorakennukset ovat upouusia ja herättävät mielikuvituksellisia haaveita toimistotyöelämästä. Miten ylimmissä kerroksissa voi olla valoja päällä kello yksitoista illalla? Suomalainen ei jaksaisi tehdä töitä noin pitkään.Tälläinen katu tekee tästä kylästä kaupungin tuntuisen.

Joskus huomaan kirjoittelevani ajatuksia kouluvihkoihin. Matematiikan vihkoon ilmestyy päiväkirjamerkintöjä. Tarvitsen siis päiväkirjan. Päiväkirjaan ilmestyy ajatuksia, jotka eivät ole suoraa tajunnanvirtaa, vaan jotain jostain tietystä aiheesta. Haluaisin tälle oman paikan. Hankin enemmän kirjoitusalustoja. Eri vihkoissa on tiettyyn aiheeseen kuuluvia ajatuksia. Keksin uusia tapoja jakaa ajatuksiani luokkiin, joten tarvitsen lisää vihkoja. Koska en jaksa ostaa uusia, ajattelen että voin jakaa yhden vihkon kahteen eri kategoriaan aloittamalla toisen aiheen vihkon lopusta päin. Vihkon keskeltä, aukeamalta jossa näkyy niitit, voi myös aloittaa aiheen - kaksi kumpaankin suuntaan. Yhdessä vihkossa on neljä eri aihetta.Joskus ajatus ilmestyy ja on kiire. Unohtuminen tuntuu vaikealta. Tämän takia ajatuksia päätyy huoneessa lojuville muistilapuille, kirjekuorille ja asiapapereille. Teippaan kaapin oveen papereita otsikoilla ja ovenkahvassa roikkuu narussa mustekynä. Ei se olekaan kätevää. Ei voi olla niin, että ajatuksia on kaoottisesti eri vihkoissa ja yksittäisillä paperinpalasilla. Kaiken täytyisi olla järjestyksessä, sillä muuten en voi käydä läpi aiempia ajatuksiani selkeästi. Täytyy voida käydä selkeästi läpi, jotta voi muodostaa kokonaiskuvan ja edistyä ajatuksissa. Ostan kansioita. Jos ajatuksia päätyy vääriin vihkoihin, voin repiä sivut kansioon yhteen paikkaan.Kansio on todella epäkäytännöllinen. En jaksa kaivaa sitä esiin enkä avata kiinnipitäviä nauhoja. Mietin: niin kauan kun olen kirjoittanut muistiinpanoja paperille kynällä, olen kirjoittanut niitä tietokoneelle ja kännykälle, en tosin yhtään järjestelmällisesti. Tietokoneen ylivoimainen järjestelykyky on jäänyt hyödyntämättä. Tietokoneeltani ei löydy muistiinpanotiedostoja aiheisiin jaettuine kansioineen.

KehitysmaaConan O’Brien on maailman paras showmies. Hän on onnistuneesti ohjannut päänsä sisäisen toiminnanohjauksen puutteen esiintyväksi energiaksi. Tämä showmies on merkittävä, sillä hänellä on suuri sydän. Kun viihdeteollisuus savusti Conanin ulos myöhäisillan ohjelmastaan vuonna 2009, viimeisen lähetyksensä lopuksi hän muistutti katsojia, etteivät he saa kyynistyä. Surkaa mutta älkää kyynistykö.Bill Hicksin stand up -komiikka oli ajoittain rajua. Bill Hicks saattoi eläytyä haulikolla ampumiseen niin, että yleisö nielaisi hermostuneena. Hicks oli pettynyt Amerikkaan ja ilmaisi sen lavalla tosissaan. Hicks oli kyynistynyt ja kuoli syöpään 90-luvulla.
Yksi Hicksin helmistä on, kun hän istuu junttien asuttaman peräkylän kahvilassa lueskelemassa. Tarjoilija tulee ottamaan tilauksen ja lopuksi kysyy Hicksiltä: ”Mitä varten sinä luet kirjaa?”. Mitä varten? Bill Hicks jää ihmettelemään.Bill Burr on toinen koomikko. Hän esiintyy yhä. Burrin komiikka on yleensä perustunut hänen suuttumuksiinsa. Raivo ei ole kuitenkaan yhteiskunnallista eikä sinänsä kyynistäkään, se kohdistuu arjen pieniin asioihin ja syntyy omasta miehisestä sulkeutuneisuudesta. Bill Burr on käyttänyt urallaan lavaa terapiana ja hänen vitsinsä ovat muovautuneet psyykeen kehityksen mukana. Nykyään hänen aiheisiinsa kuuluu entisen vihan muisteleminen ja amerikkalaisen aivomätätyrannian osoittaminen huutamalla ihmisille: ”Ettekö oikeasti näe tämän paskan läpi?!”South Park on animaatiosarja joka sai yli miljardin dollarin sopimuksen uusien jaksojen tekemisestä tuleville vuosille. Ensitöikseen he aloittivat uuden kauden laittamalla Trumpin sänkyyn saatanan kanssa ja mainostivat ohjelmaansa kohtauksella, jossa fotorealistinen Trump konttaa aavikolla alasti.Stephen Colbert on myöhäisiltaohjelman juontaja jonka show kesällä 2025 ilmoitettiin lopetettavaksi vuoden 2026 puolella. Ilmoitus aiheutti laajalti paheksuntaa sillä päätös perustui pitkälti Trumpin tyytymättömyyteen. Päätöksen jälkeen Colbertilla ei ole ollut enää mitään hävittävää, joten Yhdysvaltojen kulttihallinnon kritisoiminen on helpompaa ja hauskempaa kuin koskaan. Kansa pitää myös tästä.Jon Stewart on kolmas myöhäisiltaohjelman juontaja tällä listalla. Youtubesta löytyy video jossa Stewart pitää 9/11 onnettomuuden pelastustyöntekijöiden puolesta puheen. Poliitikot eivät ole vuosien saatossa saaneet aikaiseksi oikeudenmukaisia korvauksia pelastustyöntekijöiden sairauksille, loukkaantumisille tai menetyksille. Stewart osoittaa itsekkyyden ja epäkunnioituksen poliitikoissa ja poliitikot kuuntelevat kasvot punaisina. Puhe on vaikuttava, Stewart kyynelehtii ja tätä on vaikea uskoa oikeaksi elämäksi elokuvakohtauksen sijaan.Tässä on liuta äänekkäitä miehiä joilla kaikilla on miljoonayleisö. Nähdäkseni ei ole mediaa, kirjoittajia, taiteen alaa tai viihteen muotoa joka pystyisi samaan kuin mihin nämä ensisijaisesti huumorin ammattilaiset pystyvät.Sirkus

Taide on pohjimmiltaan tekemistä.Syy miksi taide ei ole enää voimakasta on, ettei sitä ympäröi tekeminen. Taide oli kiinnostavaa, outoa ja provosoivaa siksi, että ennen teimme enemmän asioita ja ajattelimme enemmän tekemistä.Nyt taidetta tehdään taiteesta eli ei mistään. Taide perustuu tekemiseen. Tekeminen perustuu taidon harjoittamiseen. Taide voi olla syvällinen jatke taidolle. Taide voi olla myös ehdotus ympäröivän tekemisen pysäyttämiselle ja toisen näkemiselle.Nyt se ei ole sitä, sillä meillä on tekemättömyyttä. Tekemättömyys johtaa tyhjyyteen, keskenkasvuisuuteen sekä arvattavuuteen. Tekemättömyys johtaa tyhmyyteen, kyynisyyteen ja absurdismiin.Tämä ei ole synkkää, sillä tässä ei ole kyse siitä, että kaikki olisi loppunut. On vain kyse siitä, että pitää keskittyä tekemiseen.

Ensin asuin 13 vuotta ei-missään.Sitten muutin suurkaupunkiin elämän, taiteen ja kaiken keskustaan, hetkeksi.Lopun ajan olen elänyt pienessä kaupungissa, suuressa kylässä, jolla on epämääräinen idea.Suurkaupungin kolinaan ja kuhinaan turtuu hetkessä, mutta suuressa kylässä siihen ei ikinä totu. Jonain päivänä kävelen pienen kapungin katuja enkä näe ketään, en näe enkä kuule mitään, kadut ovat aivan silleensä.Toisena päivänä rakennukseni ulko-ovea on yritetty sorkkaraudalla, verellä, kondomilla ja tupakka-askilla, ratikassa menetän individualismini ja kotona odottavat Artem ja Ahmed juomassa kiinalaista teetä. Vaihdan paikkaa Ahmedin kanssa jolla oli wolt-reppu selässä valmiina. Artem tarjoilee: ”Tanaän ohitseni kaveli vihreätukkainen tytty, tiedätkö, tjäman takia demokratia ei toimi”.

Olen nukkunut taas vähähappisia öitäAamulla herään, naamani on turvonnut, päässä särkee, olen väsyneempi kuin viisi valvottua yötä, hereille ja ylös itsensä kampeaminen on yhtä yritystä, väsymys ei ole tavallista väsymystä, se on eräänlainen, vähän kuin häkä olisi vienyt hapelta tilaa, ei kuolettavastiHerään päivään mutten oikeasti herää, aivot haukkovat happea, asettelen kurkkuani, ilmateitä parempaan asentoon, nostan kielen kitalakeen, ilma virtaa taas tavallisesti kahdeksan tunnin puutetilan jälkeen, nyt olen hereillä vain voidakseni hengittääAjatus ei kulje, ajatus alkaa kulkea yleensä vasta myöhään iltapäivästä, ajatus kulkee kirkkaimmin yöllä ennen nukkumaanmenoa, sillä silloin aivot ovat saaneet pisimmän ajan happea häiriöttä.Sitten menen makuulle, asetan itsen yön kamppailua varten, en haluaisi nukahtaa, yöllä sydämeni hakkaa, unissani hukun järveen, tukehdun ruokaan, kuristun käsirysyssä

Minä olen seonnut jo kauan sitten. Valmiissa maailmassa on hankalaa oman pään kanssa.On aikoja jolloin kiemura merkitsee enemmän kuin sanani. Ja viiva ilmaisee tarpeeksi kaikesta siitä mutkikkuudesta huolimatta.Kun taivas täyttyy helvetin välkkeestä tähtien himmetessä, Lepinkäinen ripottelee helvetin hiutaleitansa maahan, veteen, suoraan suuhun.Hiutaleet virtaavat ja imeytyvät ja silloin näköni heikkenee ja miesten hedelmällisyys laskee.Kaikki ne viivat joita olen piirtänyt yhdistyvät, ja kuulen:Jos jaksat nostaa miekan vasemmalla kädelläsi, voit oikealla kädelläsi purjehtia kauas ylös. Vasemmalla kädelläsi surmaa Lepinkäinen ja oikealla kädellä vedä verkkoa. Haali kaikki satelliitit ja näin sodi sota loppuun, tähtien sota väärää valoa vastaan.

Kirjan voi lukea hetkessä. Sinun ei tarvitse lukea kaikkea. Sinun ei tarvitse lukea kirjaa kannesta kanteen taikka sivu sivulta. Jos olet yli 15-vuotias voit luottaa omaan ymmärrykseesi ja tarpeen tullen kohdella kirjaa käsikirjana tarinan sijasta.Sisällysluettelo on puolet kirjasta. Joku voi ymmärtää kirjan sisällön jo pelkästään tästä listasta. Sisällyksen kohtia voi tuijotella ja tehdä oletuksia ja johtopäätöksiä siitä mitä otsikoiden takaa löytäisi. Vähintäänkin sisällysluettelon avulla voi opiskella kirjan sisällön ulkoa ja suorittaa myöhemmin exportin erinäisissä tilanteissa, esim. koe.Sanoinkin jo aiemmin että kaikkea ei tarvitse lukea. Kaikkea ei kannata uskoa. Kaikkea ei tarvitse lukea. Sinun ei tarvitse lukea jokaista lukua vaan voit, suosittelen, lukea ensimmäisen ja sitten päättää loput oman maun mukaan. Luvun sisäisiä kappaleita voi hyppiä kätevästi lukemalla kappaleiden ensimmäiset virkkeet ja pysymällä näin asiassa mukana. Itseasiassa juuri ensimmäistä ei tarvitse lukea, se voi olla vaikka kappaleen keskellä. Joskus kappaleet muodostavat niin jatkuvia ketjuja, että riittää kun luet yhden virkkeen joka kolmannesta kappaleesta.Milloin kannattaa piilotella sitä ettei ole lukenut koko kirjaa? Tullaan jokseenkin vaivaannuttavaan asianlaitaan. Ensinnäkin joskus kannattaa. Käytä harkintaa.Se että salaisuutta hyödyntää johonkin muuhun kuin tietokirjallisuuteen tai pikaiseen asioiden selvittämiseen, on vältettävää. Menetelmä ja metodi pitää tunnustaa itsellensä, sillä voi leikitellä, mutta lopulta on kyse taidokkuudesta perehtyä kaikkeen siihen tieteeseen ja tietoon mitä tarvitset edistyäksesi valitsemallasi alalla.

Miksi asun asunnossa ihmisen kanssa joka osoittaa sormella tofua lautasellani? On myös venäjämielinen. Aluksi olin itselleni ominaisesti naiivi, koska tykkään olla sinisilmäinen. Ajattelin että saan kuulla erilaisia mielipiteitä maailmasta ja se on tärkeätä ja olenhan oppinutkin paljon. Olen tosiaan, mutta tuo selitys ei ole enää tärkeä. Sitten ajattelin hieman vakavammin asiaa: Jos kysyt venäjämieliseltä miksi heidän valtionsa käy sotaa, he sanovat että heidän maansa tulee olla suuri. Jos kysyt Amerikkalaisilta mikä oikeuttaa heidän sotansa ja sortonsa, olet ensinnä löytänyt tien ulos Hollywood-CocaCola -verhon takaa, jolla koko asia on peitelty. Sitten kun käyt asiaan he kieltävät kaiken, ja lopulta sanovat että kapitalismi ei toimisi ilman pieniä uhrauksia. Jos kysyt siionisteilta miksi he tuhoavat Palestiinan, he sanovat että kansan tuhoaminen on tässä tapauksessa ihan ok. Mielestäni ensimmäinen vaihtoehto näistä kolmesta on hiuksen erolla vähiten epämiellyttävä. Aamulehden kommenttipalstoja katsomalla Suomessa on todennäköisesti enemmän siionisteja kuin venäjämielisiä ja amerikanisaatiota ei tarvitse selitellä sen enempää. Venäjämielisyys ei hetkauta tällä hetkellä.Sorron eri muotojen moraalinen järjestely ei ole ehkä mielekästä. Mutta moraaliset seikat eivät tässä tapauksessa estä minua asumasta saman katon alla. Painavin tekijä on hänen tapansa olla ja elää. Sen lisäksi että hän elää kuin omistaisi soluasuntomme, hänen todellisuudentajunsa eroavaisuudet aiheuttavat sellaista kehollista hämmennystä joka ylittää moraalisen epämieluisuuden. En ole varma onko huoneessani kuuntelulaitteita, olenko venäläistämisyrityksen kohde tai saako hän vain jonain päivänä raivokohtauksen ja kaataa keitinvetensä kasvoilleni nukkuessani. Miksi muuten hän keittäisi kokoajan teetä? Ihan koko ajan.Tai joku päivä kun käymme saunassa ja istumme parvekkeella vilvoittelemassa, hän lihaskunnostaan huolehtineena heittää minut Itsenäisyydenkadulle ratikkakiskojen sähköjohdoista retkahtaen maahan. Jos en kuolisi viidennen kerroksen pudotuksesta, hän lämminhenkisestä saunaillastamme huolimatta, idänsuhteiden hieromisesta huolimatta ja siitä piittaamatta että tarjoan mielestäni hienoa suomalaista alkoholijuomaa ja katselemme pakkasesta kirkasta tähtitaivasta, hän kaikesta huolimatta menettäisi sadan päivän itsehillintänsä putken tai sitten juurikin ammattitoimijan itsehillinnällä viimeistelisi teon ajamalla päältäni ratikalla jonka ohjausjärjestelmän hakkeroi. Hän pyysi kerran venäläisiä hakkereita luomaan hänelle opiskelijakortin jotta saisi alennuksen Nysse-lippuihin. Hän teki tämän sen jälkeen kun en suostunut kirjautumaan omalla Nysse-tililläni hänen puhelimelleen.Hän näytti minulle sanojen voiman. Kun tarpeeksi monta kertaa nyrpistää nenää ja sanoo: ”Joona, sinun pitäisi juoda enemmän kiinalaista teetä”, sitä oikeasti alkaa juomaan teetä. Nykyään asun yksiössä ja haikailen tämän painavan ilmapiirin perään.

Olen naiivi, se on juttuni. Tiedätkö, se on vähän kuin sarkasmi joillekin. Tai se on minun variaationi sarkasmista. Jos ulkona on tammikuussa lämmin, sisälle paistaa kirkas aurinko, sanon, että nyt taitaa olla kesä. Käyn parvekkeella, katson miten lämpömittari kohoaa 20C auringonsäteissä. Menen sisälle ja sanon sinulle, että nyt tosiaankin on kesä.Matteo: Silloin, vähän sen jälkeen kun Italia liittyi euroon, ostin asunnon 100 000€. Se on pieni kaupunki, ihmiset muuttavat maalta pois. Nyt sen arvo on ehkä 30 000€.Minä: Joo, minulla on sellainen visio, tai siis, aion toteuttaa sen joko poliittisena projektina, isänmaan puolesta, tai sitten scifi-kirjassani. Visio on siis se, että Suomi laillistaa kannabiksen kokonaan ja luo kannabiksesta liiketoimintaa ja uutta työtä. Tämä olisi siis samalla ratkaisu maaseudun tyhjenemiseen. Kiinnostavaa tekemistä maaseudulle.Matteo: Ei tule tapahtumaan. Kai tiedät että menetät vakuuttavuutesi jos yrität jotain tuollaista.Minä: Tietenkin tiedän, mutta kyllä se voisi onnistua.Matteo: Se ei onnistu ikinä, se, koska, se ei vain tule tapahtumaan.Minä: En tietenkään puhu pössyttelystä vaan kaikesta mitä kannabiksesta voi valmistaa. Vaatteita, betonia, terveystuotteita… Kaikki mahdollisuudet odottamassa meitä.Matteo: Joo, betonia voi tehdä monesta… Joona, ei ole meitä. Älä turhaan yritä saada muita tekemään asioita, joita sattumoisin itse haluat.Silmissäni syttyy riehakas palo.Matteo: Minulla on neuvo: Keskity itseesi, tee asioita joista pidät.Minä: Minä juuri pidän tästä. Tiedätkö, se olisi uusi metsä suomalaisille. TAKOn tehdaskin lopettaa Tampereen keskustassa, ikiaikainen maamerkki. Metsä ei ehkä enää saa suomalaisia luottamaan itseensä niin kuin ennen. Nokia ei riittänyt, sitten metsäkään ei riittänyt. Hamppu voisi olla vihreää öljyä uudestaan. Tämän suomalaiset varmasti ymmärtäisivät.Matteo: Jooh, poltteletko usein? Älä ainakaan joka päivä.Minä: Ei, en tietenkään. Tupakkakin juuttuu jo pehmeään kurkkuuni. Sileät keuhkoni yskivät kaiken ylimääräisen pois. Sitä paitsi en addiktoidu ikinä mistään.Katseeni, kaksi tuikkivaa nappia, yläasteen elämänkatsomustiedon tunnilla. Meillä on tehtävänä pohtia yhdessä, minkälaiset ihmiset pelastamme uppoavasta laivasta autiolle saarelle perustamaan toimivaa yhteisöä. Ehdotukseni on pelastaa ainakin pappi, koska hän loisi saarella kärsiviin uskoa, jolla selviytyä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Luokkalainen, samalla ihastukseni, tulistuu tästä ja sanoo että uskovaisuus ei ole millään tavalla tarpeellista autiolla saarella. Mietin vain, miten ne ihmiset jaksavat siellä sitten. Mutta kai ne jaksavat.

”Olen keksinyt mistä kaikessa on kyse”, myhäilen itsekseni. Kaikkien täytyy saada kuulla. ”En puhu itsestäni vaan puhun kaikesta. Meillä ei ole enää mitään tekemistä. Me olemme lamaantuneita koska käsillemme ei ole enää mitään tekemistä”, seison Tullintorin ratikkapysäkin vieressä.Osoitan ohikulkijaa:
”Sinä voit ohjata tietokonetta sormillasi tai virkata huivia sormillasi mutta käsilläsi et tee mitään”
”Täh, mikä oli?”
Kutkuttavaa, aion nyt julistaa tietoni kaikille.”Maailma on valmis silloin kun siellä ei tarvitse tehdä enää mitään”, ympärilleni pysähtyy kuusi ihmistä.
”Minun ei ole ikinä tarvitsenut tehdä mitään. Sinunkaan ei ole tarvitsenut tehdä mitään. Vaikka olisit toiminut graafisena suunnittelijana, myyntineuvottelijana tai taksikuskina, mikään ei ole enää välttämätöntä”. Hieron käsiäni yhteen ja avaan ne: ”Maailma valmistui vuonna 2010!”Tiilirakennusta vasten on penkki jolla istuu Alfa-pvpn käyttäjä. Istun viereen: ”En ole nostalginen nimittäin en kaipaa vanhoja hyviä aikoja. Kaipaan tulevaisuutta. Tulevaisuudessa ymmärrämme paremmin. Ymmärrämme esimerkiksi seuraavan”, Alfa-pvpn uhri nostaa kulmakarvojaan.”Valmis maailma on sellainen maailma jossa tekemistä kyllä olisi, mutta sen organisoiminen mielekkääseen muotoon vaatii korkean koulutusasteen, tasaisesti jakautuneen varallisuuden sekä hienovaraisen tasapainon johtavan idean ja demokraattisen olemisen välillä. Kaikki tekeminen mitä enää on jäljellä, on sopeutumista, viilaamista ja kompleksisen järjestelmän ylläpitoa. Enää ei tarvitse tehdä raskasta työtä eikä keksiä pakotietä raskaasta työstä. Nyt pitää sopeutua siihen että ei ole raskasta työtä eikä tavoitteita siitä pakenemiseksi. Meillä on suuria tuotantolaitoksia ympäri maailman ja nyt pitäisi vain vähän viilata niitä vähemmän ympäristöä kuormittavaan muotoon. Digiteknologia, vapaa-ajan myötä lisääntynyt ymmärrys ihmisen psyykeestä tai muovin käytön optimointi välttämättömyyksiin, nämä kaikki ovat tekemistä ja vaativat kyllä tekemistä, mutta se että me pystyisimme tuottamaan elämäntavan jossa nämä olisivat merkityksellisiä tavoitteita, se vaatii laajan sivistystason, tasaisesti jakautuneen varallisuuden sekä johtavan idean”Nousen penkiltä. Pysäkillä seisoo joku odottamassa raitiovaunua koira hihnan päässä. Silitän koiraa. ”Miksi maailma valmistui juuri 2010? Kyseessä on sopiva yksinkertaistus, sillä oikeasti maailman valmistuminen ajoittuu vuosille 2005–2015”, koira kuuntelee minua.
”Anna kun selitän”.”2005 teknologia hakeutui sille tasolle, millä se on pitkälti pysynyt tähän saakka. Prekariaatti eli vaeltava ja epämääräinen työläinen oli syntynyt ja vasemmisto oli jo analysoinut tilanteen perinpohjin. 2010 älypuhelimet olivat ilmestyneet. Videopelit saavuttivat graafisen loppupisteensä. Perussuomalaisuus nousi ja synnytti politiikan tekemisen ihanteen joka perustui kyyniseen vastuunpakoiluun. Vuoteen 2015 mennessä internet, sosiaalinen media ja älypuhelimet olivat muodostaneet synteesin. Tästä syntyi Suunnaton selailu. Internet-olemiseen kehittyi niin sanottu aivomätäsisältö jota kymmenen vuotta sitten kutsuimme uppopaistetuksi dank memeksi. Vitsejä ja kuvia joissa ei enää ollut mitään järkeä”.Koira katsoo minua omistajansa sylissä raitiovaunun sisältä.”Ja näin maailma valmistui! Se tapahtui hiemaneriaikoihinjaeripaikoissa mutta suurinpiirtein vuosien 2005 ja 2015 välillä eli sievistäenkeskiarvollajaMEDIAANILLA 2010!”, juoksen kiihtyvän transportaation mukana.